Aika tuntuu menevän todella nopeasti. Jotenkaan ei edes huomaa miten se onkin yhtäkkiä vain kulunut johonkin. Nyt ollaan jo melkeinpä syksyn korvilla. Tai siis minun mielestäni ollaan. Eilen, kun olin juoksemassa Viikki-Arabia-Viikki väliä, niin tajuntaani iski todella kovaa se miten minä oikeasti rakastankaan syksyä! Kaikki kesän rakastajat saavat lyödä minua, mutta nyt todella elän lempi vuodenaikaani, juuri nyt. Odotan kyllä innolla myös puiden lehtien väriloistoa. Talvea en kuitenkaan haluaisi tänne. Siitä en niinkään pidä.
Minusta tuntuu, että näin syksyisin inspiroidun kaikesta. Kun eilen ja tänään kuljeskelin kaupungilla, niin huomasin olevani haltijoissani niin monesti, ihmisestä, tapahtumasta, tilasta ja kaikesta. Kaikkein eniten rakastan juuri kirpeän tuoksuista ilmaa, josta tietää, että syksy on jo täällä. Pidän kuitenkin myös siitä lämmöstä, joka vielä viipyy keskuudessamme muistuttamassa kesästä. Nyt on vain niin täydellistä! Ja elämä tuntuu muutenkin hyvältä juuri tällä hetkellä. Iso osa kiitoksista kuuluu eräälle ihanalle ystävälleni.
Minun oli pakko laittaa tännekin muutama syksyinen kuva. Ne on otettu ihan vain weheartit.comista, sillä tämän hetkisellä tietokoneellani ei ole mitän vanhoja syksykuvia, joita voisi fiilistellä.
Mutta toivottavasti tästä syksystä tulee ihana. Kesä, kun ei kokonaisuudessaan ollut aivan niin ihana.
