Ei muuta asiaa kuin, että en oikeasti ymmärrä miehiä! Erityisesti en ymmärrä maailman toisella puolella asuvia, eriaikaa eläviä miehiä. Se on varmastikin se aika. Itsehän elän sentään seitsemän tuntia menneisyydessä kun siellä taas eletään jo tulevaisuutta. Mennyt ja tuleva aika ei nyt ihan kohtaa. Voiko ne koskaan kohdata? Voiko mennyt ja tuleva yhdistyä nykyisyydeksi? Mitä on nykyisyys? Pitäisikö minun lopettaa menneen ja tulevan pohtiminen ja keskittyä tähän hetkeen? Miksi?
Miksi unohtaminen ja keskittyminen olennaiseen on niin vaikeaa? Miksi niin pieni hetki voi muuttaa niin paljon? Miksi? Miksi irti päästäminen on niin vaikeaa? Miksi sitä aina ajattelee, olen onnellinen sitten kun..? Miksen voisi olla nyt onnellinen? Miksi en olisi onnellinen tästä mitä nyt on?
Myös niistä ei niin hyvistä hetkistä voi olla onnellinen. Ne ovat osa meidän elämäämme. Mitä me edes oppisimme elämästä ilman niitä? Ne pakottavat meitä kasvamaan ja muuttumaan. Ne tekevät meistä vahvempia ja ilman niitä me emme olisi sitä mitä olemme. Ne ovat osa meitä. Muutos, se ainoa vakaa ja psysyvä asia elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti